16 väriä – 16 colors

 

Tämä työ valmistui vihdoin viime kesänä juuri sopivasti lähetettäväksi Tilkkutyöbiennaaliin Juvalle. Eri osien valmistumista voit seurata tunnisteista  kohdasta 16 väriä – 16 colors Tämän tekeminen kesti TODELLA kauan, vaan mihinkäs tässä on kiire, valmiissa maailmassa.

I finished this quilt finally last summer. You can find all the stars from the navigator: 16 väriä – 16 colors.

Tässä tilkkutyötarkastaja tuumailee, josko työn voisi jo ommella kasaan. Antoi sitten luvan pitkin hampain, kun yhdessäkään tilkussa ei ollut yhtään kissaa vaikka kuinka etsi.

My quilt inspector approved it to be quilted.

Tikkasin ensin varjotikkauksella tähtien ympäristön välikankaaseen. Sen piti olla taustakangas, mutta tikkaus näytti nurjalla niin hurjalta, että muutin suunnitelmaa.

I used shadow quilting around the stars.

Lisäsin uuden taustakankaan ja tikkasin vain tähdet siihen kiinni.

Then I added another backing and quilted the stars.

Erämaan kutsu - Desert Wilderness

 

Tyttäreni pyysi parisängynpeittoa jenkkisänkyyn – siis isoa. Hän antoi tällaisen värikartan.

My daughter asked me to make her a quilt for a king size bed – that is huge. She gave me a color map.

Käytin Quilty Loven Triangle Peaks -mallia.

The model is Triangle Peaks from Quilty Love.

Tikkasin peiton kotikoneella quilt as you go -tekniikalla kahden blokkirivin sarjoissa käyttäen suoria tikkauksia, jotka sain pysymään kuosissa maalarinteipin avulla. Teippiä meni aika monta rullaa.

I used Quilt as you go -technic using straight lines and masking tape.

Onneksi minulla oli tilkkutarkastaja apuna, että mittaukset menivät oikein.

Luckily, I had a quilt inspector guiding me.

Siitä huolimatta alkuperäiset mitat eivät riittäneet, vaan jouduin lisäämään reunuksia vielä valmiiseen peittoon. Meni osittain käsityöksi.

The original measurements weren’t quite right. I had to sew some bindings by hand.

Lopulta koenukkumisen jälkeen tilkkutarkastajani totesi peiton kelvolliseksi.

Finally, my quilt inspector approved it to be all right.

Peiton lopullinen koko on 3 m x 3 m. En ihan hevillä ryhdy tikkaamaan samankokoista uudelleen kotikoneella.

The final size of the quilt is 3 m x 3 m (118 inch x 118 inch). Quilting it by a domestic sewing machine was almost overwhelming.

Lumipallopuu – Snowball tree

 

Kirjonnan mestarikurssilla tekemäni tilkkutyösarjakuva.

I made this quilted cartoon in the master class in embroidery I joined a few years ago.

SNOWBALL TREE

LATE IN A SATURDAY EVENING…

(in the background there´s a very common dancing place in Finland in late 60´s: an open dance hall near a lake, you can hear a man singing an old Finnish tango)

                                … a silvery moon is making…

                                                    …a silvery bridge over the sea…

                        …there couldn´t ever be…

    

        

                    …another evening like this…

“Hey, look out!” “What?”

EARLY SUNDAY MORNING ELSEWHERE

“When mom comes, we´ll go to see my brother Veke”

(County of Kuopio, town of Liperi)

“Last night they drove to the electricity pylon. In the morning their dead bodies were taken away.”

“You two, go back to the house.”

“A lot of blood was on the car seats. Were they from the neighborhood?”

“From the village center. They were coming from the dance hall. Just recently got engaged.”

“Veke promised to give us a branch from a snowball tree. We can plant it then to our garden.”

50 YEARS LATER

“Hi, is this the same snowball tree our mother got from Veke long time ago?”

“I suppose so. I don´t actually remember. I must have been so young then.”

“I remember”

Köllöttelypeitto – Lolling quilt

 

Pitihän tyttären vauvalle tehdä vielä köllöttelypeitto.

I made to my grandchild another quilt where he could loll around.

Tämäkin ohje oli jostain vanhasta Popular Patchwork -lehdestä. Uusia PP-lehtiä ei näytä enää olevan kaupan. Juuri kun olen alkanut ostaa jotain tiettyä lehteä, sitä ei enää löydykään, vaan kauppa on valinnut jonkun toisen lehden valikoimiinsa. Ylipäänsä tilkkulehtiä ei enää paljon näytä olevan kauppojen hyllyillä.

This model was also from an old Popular Patchwork -magazine.

Hankin kankaita, joissa oli työkoneita. Ihan vaan koska oli poika kyseessä. Ja myöhemmin osoittautui, että koneet ja robotit kiinnostavat häntä kovasti. En usko, että se on tämän peiton ansiota / syytä.

I used fabrics with machines and engines just because he is a boy. Later we found out he is very interest in machines and robots. I don´t think you can blame or thank this quilt for that.

Valitsin myös kalakankaita, nappeja ja kissoja. Kissoja en saanut asettumaan järjestykseen, joten annoin niiden olla niin kuin halusivat.

I also chose fabrics with fish, buttons and cats.

Taustaksi ompelin erilaisia pöytäliinakankaita.

For the back I sewed all kinds of tablecloths.

Vauvanpeitto - baby quilt

 

Paljon on vettä kulkenut Kumian myllyn kautta siitä kun viimeksi tänne kirjoitin. On tapahtunut sekä surullisia että iloisia asioita ja elämänmuutoksia. Iloisin asia oli tietenkin ensimmäisen  lapsenlapsen syntymä. Ja ihan ensiksi mummouteen hurahtaneena tein tietenkin vauvanpeiton hänelle.

I made a baby quilt for my first grandchild.

Malli oli jossain vanhassa Popular Patchwork -lehdessä. Muutin ohjetta paper piecing -tekniikalle, piirsin mallin ikivanhalla EQ5 -ohjelmalla ja tulostin ne postinumeroluettelosta leikkaamilleni lehdensivuille. Sain juuri sopivan määrän mallineita tulostettua, kun tulostin sanoi työsopimuksen irti. Ei varmaan pitänyt paperin laadusta.

I used paper piecing technic and printed models to pages of an old postal code catalog. My printer didn´t like the quality of the paper but fortunately it didn´t stop cooperation until I had enough models printed.

Käytin kankaissa vastavärejä, chartreuse (=vihreänkeltainen/lehmuksenvihreä) ja punapurppura, mutta kamerani ei ihan osannut niitä tulostaa oikein.

I used complementary colors: chartreuse and red-violet. The colors aren´t quite right in these photos.

Kirjotut kuvat -näyttely Lahdessa

Olen suorittanut kirjonnan mestarikurssin Lahden Kansanopistossa ja kurssin töiden näyttely pidetään Lahden pääkirjastossa 3.-30.5.2018.

Näyttelyesitteessä oleva villakirjontapeitto on minun tekemäni. Sen nimi on "Autopeitto, eli rekipeiton jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa." Jokainen tilkkuilija nähnee, että käytin kirjontamallina tilkkutyöblokkia, kuinkas muuten.

Tervetuloa näyttelyyn!

I have completed a master class in embroidery and we participants of the class have an exhibition in the library of Lahti Finland The blanket in the brochure of the exhibition is made by me. I used wool thread and felt. As every quilter can see the embroidery model is a quilt block. 

Yukata

Käsityötaiteen opinnoistani on jäänyt esittelemättä Kulttuurien viesti -kurssin tuotokseni. Olen jo aiemmin kertonut, että valitsin Japanin kulttuurin. Sehän on aika kaukana täältä katsottuna, enkä ole siellä koskaan käynyt. Joten ensin piti tehdä mindmap, johon keräsin kuvia japanilaisesta kulttuurista. Päädyin valmistamaan yukatan, joka on eräänlainen arkikimono.

In my arts and crafts studies, I had to choose a culture of a country and then make an artificial product referring to that culture. I chose Japan. I have never been there but it fascinates me. I decided to make a yukata.

Tarvitsin vielä vähän lisää apuja päästäkseni alkuun. Etsin japanilaisista tankarunoista oikeaa tunnelmaa, mutta kun en löytänyt sopivaa, kirjoitin sen itse.

Kurjet lentävät

syksyisellä taivaalla.

Niin myöhä jo on.

Kuura painuu hiuksille.

Painan pään tuuleen, lähden.

I wanted to get to the right atmosphere and searched for tanka poems. I didn’t find a suitable one but never mind, I wrote it myself. In English, the poem isn’t in tanka form (5-7-5-7-7 syllables), it’s a translation.

The cranes are flying

in the autumn sky.

It is already so late.

Frost descends on my hair.

I push my head against the wind and leave.

Seuraavaksi ostin 5 m valkoista lakanakangasta ja värjäsin sen pesukoneessa Dylonin Royal Blue -värillä. Sitten selasin netistä ohjeita, minkälainen yukata oiken on ja miten se valmistetaan. Uhkarohkeasti ompelin yukatan ensin valmiiksi ja vasta sen jälkeen painoin kurjet ja bambut sabluunoilla. Obin eli vyön kanssa hurahti sitten puoli vuotta ja enemmänkin. Mikä lie tuli, en vain saanut aikaiseksi, kun kurssi oli jo hyväksytty.

Next I bought 5 meters of white muslin and dyed it to royal blue. Then I sewed the yukata and only after that I printed cranes and bamboos. How reckless can one be! Fortunately it ended well.

Netistä löytyi kaikenlaista hauskaa nippelitietoa kimonoista. Ne täytyy pukea niin, että vasen etukappale menee oikean päälle (on muutes aika vaikeaa, kun naiset Suomessa pukevat juuri päinvastoin). Toisinpäin puetaan vain vainajat. Naimisissa olevan naisen hihat ovat lyhyemmät kuin naimattoman tytön, pitkät hihat kun ovat haittana kotitöissä. Vyö täytyy olla sellainen, että se solmitaan takaa, vain kevytkenkäiset naiset pitävät edestä solmittavaa vyötä. En kyllä löytänyt yhtään kuvaa sellaisesta. Valtaville hihoille en aluksi keksinyt mitään ideaa, kunnes näin yhdessä kuvassa naisen kuljettavan ostoksia hihassa. Siinähän on iso aukko kainalon kohdalla juuri sopivasti. Ei tarvitse käsilaukkua.

Long sleeves are very practical. There are big holes under the arms. You can put your shopping there and you don’t need a handbag.

Kurki symboloi Japanissa pitkää ikää ja se sopi minun yukataani senkin vuoksi, että isoisoäitini tyttönimi oli Kurki.

In Japanese culture the crane is a symbol of a long life. For my yukata, the crane was a good choice because my great grandmothers maiden name was Kurki (=crane in Finnish).